Viikon Kirjava: Merja

Suomen parhaaksi trimmeriksikin tituleerattu Merja on Kirjavien kaiken alku ja juuri. Kirjavat perustettiin tämän nuoren ohjaajan toimesta Lönnrotin koulun salissa syksyllä 1995, ja Merja on ohjannut meitä siitä hetkestä asti. Silloin tuskin hänkään osasi arvata, millainen upea yhteinen matka Kirjavilla olisi edessä. Voimme rehellisesti sanoa, ettemme olisi nyt juhlimassa 20-vuotista yhteistä tanssitaivaltamme ilman Merjan sitoutunutta ohjaustyötä ja välittämistä.

Merja on omien sanojensa mukaan syntynyt nuorisoseuraan, sillä hänen vanhempansa ovat olleet Merjan syntymän aikaan ja jo sitä ennen aktiivisesti mukana Nuorisoseura Rajan Nuorten toiminnassa. Lapsena Merja tanssi pienten kansantanssiryhmässä, ja aloitti sittemmin kansantanssin ohjaamisen tanssin ohella. Lukion jälkeen Merja muutti jatko-opintojen perässä Jyväskylään, missä tanssiminen jatkui Ison Tanhuujissa. Palattuaan takaisin Lappeenrantaan Merja jatkoi ohjaajauraansa, millä tiellä hän onkin ollut jo yli 20 vuotta.

Merja ja Merjan ryhmät: Kirjavat, Kimara ja Kimurantti

Ohjaajana Merja on erittäin monipuolinen, periksiantamaton ja osaava. Hänellä on usein visio, miltä jokin tanssi tai teos voisi näyttää ja sitä kohti mennään. Vuosien kokemuksen kautta Merjalle on kehittynyt pettämätön tanhusilmä, jonka avulla hän luotsaa meitä aina parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Vaikka Merja osaa vaatia, uhkailla harhailevia sormia Fiskarseilla ja heiluttaa raippaa ihan olan takaa, niin treeneissä on silti hulvaton tekemisen meininki. Yksikään kivi ei jää kääntämättä, kun hiulataan pikkuvarpaan asentoa tai mietitään jonkin kohtauksen ilmaisua. Hän jaksaa aina tsempata ja kannustaa meitä ylittämään itsemme, ja pitää samalla huolen siitä, että jokaisella on hyvä ja turvallinen olo Kirjavissa. Ylpeydellä ja ilollamme ei ollut rajaa, kun Merja valittiin ansaitusti Suomen Nuorisoseurojen Vuoden Ohjaajaksi vuonna 2009.

Merjan siviiliammatti, lastentarhanopettaja, näkyy siinä, kuinka kokonaisvaltainen ohjaaja Merja on: hänen ryhmissään tanssitekniikan ohella tärkeitä tavoitteita ovat ryhmässä toimimaan oppimisen ja tanssijoiden kasvun ja itseilmaisun tukeminen. Merja onkin käyttänyt meidänkin kanssa lukemattomia tunteja erilaisiin ryhmähenkiharjoituksiin ja opettanut meitä keskustelemaan asioista yhdessä. Sama ote näkyy treenisalissa, kun pohditaan yhdessä teosten erilaisia tunnetiloja ja ajatuksia, ja tehdään harjoitteita ja taustatyötä niiden tavoittamiseksi.

Merjan päiväkotijengi: Salla, Sonja ja Emmi

Tämän naisen elämästä ei vauhtia puutu: työt, tanhukuviot, järjestötoiminta ja perhe-elämä ei ole mikään pieni paketti pyöritettäväksi. Merjalla on onneksi taustajoukoissa tukena aviomies ja Kirjavien huumorintajuinen manageri Kari sekä äiti Pirkko, joka on varmaan nähnyt kansantanssiesityksiä lappeenrantalaisista eniten! Lisäksi Merjan lapset ovat äitinsä tavoin hurahtaneet tähän harrastukseen. Koko perheelle tärkeä rentoutumisen paikka on oma mökki!

Merjan perhe: Katariina, Kari, Karoliina ja Oskari

Merja on muutamien muiden Kirjavien tyttöjen tapaan oikea kassialma. Kasseja ja pusseja ei ole koskaan liikaa, ja erityisesti eksoottisemmista maista tarttuu mukaan näiden lisäksi myös huiveja. Merja on myös todella tyylikäs pukeutuja, ja hänestä saa niin Suomessa kuin ulkomaanmatkoilla ihan parasta shoppailuseuraa! Vaikka hänen tyylinsä on muuttunut vuosien varrella, niin on yksi asia, joka ei koskaan muutu. Otsatukan papiljotti kulkee matkassa mukana missä vain!

Luonteeltaan Merja on luotettava, lämmin ja avoin - oikea ystävä ja ihana ihminen, joka välittää siitä siitä, mitä meille kenellekin elämässä tapahtuu. Hän on hyvä kuuntelija, mutta myös erittäin loistava puhuja. Merja pitääkin aina jokaiselle merkkipäivää tai elämäntapahtumaa juhlistavalle tanssijalleen pienen puheen, joka perinteisesti alkaa sanoilla “Mie muistan kun sie olit pieni…”. Lisäksi Merja on ihailtavan heittäytymiskykyinen. Hänen hupsuilunsa, välikevennyksensä ja spontaani kaurisbalettinsa hauskuuttavat meitä jatkuvasti. Treenisalin ulkopuolella Merjasta saa helposti leffa- tai ruokaseuraa, ja omalla ajallaan hän rentoutuu kotisaunassa, hyvän kirjan parissa tai sohvalle tv-sarjoja seuraten.

Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä on parasta Kirjavissa?

Voi voi, Kirjavissa on niin paljon kaikkea hyvää. Parasta on jatkuvuus, se yhteinen matka, mikä on kuljettu ja se matka, joka on vielä edessä. Myös nykyisin se, että voi huoletta elää juuri tässä hetkessä. Ohjaajan näkökulmasta parasta on ollut se, että on päässyt jakamaan kasvua sekä yksilöiden että ryhmän kohdalla. On ihanaa, miten huikea porukka tästä on muodostunut, etenkin kun muistelee sinne 20 vuoden taakse ja näen silmissäni niitä pieniä ihmisiä. Miten onnekas mie oonkaan ihmisenä ja ohjaajana, että just ne lapset tuli silloin tähän ryhmään.

Kirjavissa parasta on se, että ne on niin supertaitavia, periksiantamattomia ja kovia tekemään töitä. Työskentelymoraali on korkealla ja kaikki on NIIN sitoutuneita tähän. Kirjavissa on erilaisia persoonia, jotka täydentävät toisiaan. On myös huikeaa, miten luontaisesti Kirjavat tekevät yhteistyötä ja toimivat roolimalleina nuoremmille ryhmille. Se, että tsemppaa toisia ja tekee yhdessä asioita ei ole koskaan ollut Kirjavilta pois, vaan siihen suhtaudutaan niin, että se luo kaikille yhteistä hyvää.

Parasta on kaikki se höntsä, oma Kirjava-huumori ja tietenkin kaikki ne pitkät keskustelut ruokapöydässä, kun syödään hyvää ruokaa ja keskustellaan mistä vaan. Kirjavissa myös mie koen, että mie voin olla ihan vaan Merja, en “ulkoinen ohjaaja”. Miulle tärkeä asia on myös ystävyys Kirjavien kanssa. Kirjavissa parasta on kaikki.

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Ei miulla mitään lempikoreografiaa ole :) Kaikkihan ne on hienoja ja hyviä, ja joku sytyttää jossain kohtaa aina enemmin kuin jokin toinen. Miehän innostun vanhojen teosten viilaamisesta! Miusta on ihanaa hiulata vaikkapa Wiipurin Rinkeliä, Siirtistä, Siirtolaisia.. milloin mitäkin. Koreografia itsessään on miusta aina mielenkiintoinen, ja se kypsyy ajan kanssa. Myös ohjaustyö kypsyy teoksen tuttuuden myötä.

Hauskin leirimuistosi?

Jokaiseen leiriin yleensä liittyy oman arjen jakamista sekä ajatustenvaihtoa kansantanssista. Leirimuistoja on hyvin monenlaisia, mutta kyllä ne huikeimmat hetket on koettu sellaisten vahvojen tunteiden kautta, on se sitten ollut suunnatonta riemua ja onnistumista; kyyneliä ja vaikeiden asioiden selvittämistä ja tunne siitä, kun kaikki on taas hyvin; tai ihanaa odotuksen tunnetta, kun on voinut sanoa että nyt meillä on matka, ja kaikki on ollut liekeissä siitä, että päästään vaikka toiselle puolelle maapalloa yhdessä. Toisaalta myös kun ollaan tanssittu tiukka viikonloppu yhdessä ja kova työ tuottaa hedelmää niin siihen liittyy hienoja fiiliksiä. Myös yhteisen sävelen löytyminen pitkien keskustelujen esi jälkeen synnyttää vahvoja kokemuksia siitä, miten ryhmäytyminen menee eteenpäin ja pystytään jakamaan myös vaikeampia asioita.

Miehän voisin kertoa tuntikaupalla kaikenlaisia hauskoja ja monenmoisia juttuja leireiltä ;)


Näin on saatu Viikon Kirjava-juttusarja päätökseen meidän rakkaan ohjaajan Merjan esittelyllä. Huomenna tämä pitkään odotettu ja meille tärkeä juhlapäivä koittaa. Ihanaa, että monet teistä siellä ruudun toisella puolellakin ovat tulossa juhlimaan kanssamme. Koko päivästä tulee varmasti ikimuistoinen!

Mikäli vielä mietit tuloasi konserttiin, niin rohkeasti mukaan, sillä saliin mahtuu vielä! Lipunmyynti on auki Lappeenranta-salilla lauantaina 17.10.2015 klo 11-13 ja avautuu uudelleen klo 14 konsertin alkuun asti. Tervetuloa!

Viikon Kirjava: Lassi

Kirjavien pojista viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä esittelemme meidän monitoimimies-Lassin, joka on timanttinen yhdistelmä taiteellisuutta, äärimmäistä käytännönläheisyyttä ja urheiluhulluutta höystettynä tanssijan sydämellä. Seikkailumieltäkin tällä miehellä riittää, ja Lassi koettelee jatkuvasti omia rajojaan niin tanssisalissa kuin maastossa luonnon helmassa. Seikkailukaverina on usein matkassa mukana Jussi, ja nämä tyypit löytyvätkin vuosi toisensa jälkeen Pohjois-Norjan vuoristosta nauttimasta kevätlumista. Rauhoittumisen hetkiä Lassi puolestaan viettää Suvin kanssa yhteisessä kodissa, ainakin aina silloin, kun pihatöiltä ehtii.

Lassin tie tanhun pariin on käynyt jo varhaisina lapsuusvuosina, ja hän on myös yksi alkuperäisistä Kirjavista, joka aloitti tanssitaipaleensa vuonna 1995. Lassi päätyi Kirjaviin äitinsä ansiosta, joka hyvän ystävänsä tavoin päätti viedä lapsensa kansantanssia harrastamaan. Tämä ystävä sattui olemaan Lauran äiti, ja niin saapuivat Lassi ja Laura yhdessä harjoituksiin, jääden sille tielle. Jo alusta asti Lassi on ollut Kirjaviin erittäin sitoutunut. Hienosti jaksoi maalaispoika marhata treeneihin pitkästä matkasta läpi teini-iän, ja nykyäänkään ei ole epäilystäkään, etteikö Lassi olisi paikalla, kun tanhukello kilisee.

Aina se jaksaa hamuta Suvin laukkua!

Tanssi sujuu Lassilta kuin rasvattu. Hän on todella taitava ja motivoitunut, tanssiparina puolestaan varma, hauska ja rento. Tältä kaverilta ei kunto lopu kesken treenien, ja joskus ylimääräistä energiaa riittää taukoja myöten niin seinillä kiipeilyyn kuin miehekkääseen väliaikapainiin Jussin kanssa! Vaikka kokeilevampi tanssitaide ja lattialla kieriskely oli aikanaan mitä pahinta myrkkyä tälle jätkälle, hän nykyään jopa syttyy kaikenlaisesta uudesta ja modernista liikemateriaalista. Viime vuosien tanssillinen herääminen onkin saanut Lassin, Taipalsaaren oman Billy Elliotin, kehittymään huimin harppauksin viime vuosien aikana ja vetämään vaativia soolo-osuuksia produktioissamme.

Kohti

Lassi sai opintonsa valmiiksi viime kesänä ja työskentelee tätä nykyä koneinsinöörinä Lappeenrannassa. Opintojensa ohella Lassi ehti toimia aktiivisesti opiskelijajärjestössä ja viettää vaihtokevään Pietarissa, ja onpa hän istunut myös Rajan Nuorten johtokunnassa. Lisäksi hän vietti melkein vuoden ajan esiintyvän taiteilijan elämää, kun hän työskenteli Astan kanssa Lappeenrannan kaupunginteatterin avustajana Suuressa Humppamusikaalissa.

Töistä ja tanhusta liikenevällä vapaa-ajallaan Lassi tykkää harrastaa ulkoilmassa, oli se sitten juoksua, melontaa, maasto- tai maantiepyöräilyä, vaeltamista tai vapaalaskua. Hän on todellinen välineurheiluja, joka omistaa ties kuinka monta pyörää eri tarkoituksiin ja onneksi myös vauhdin kiihtyessä asianmukaiset suojavarusteet kypärästä lähtien. Lassin hurahtaessa yhä uusiin harrastuksiin katsoo Suvi osaa lajeista silmät pyöreinä, mutta retkeilystä on muodostunut parin yhteinen intohimo.

Luonteeltaan Lassi on luotettava, iloinen, rento ja reteä. Hän on Kirjavien lullukka, joka osaa keventää treenejä sopivalla määrällä huumoria ja häröilyä. Hänestä löytyy myös vakavampi ja syvällisempikin puoli, ja Lassi toimiikin usein ryhmän käytännön äänenä auttaen monenlaisissa ongelmissa ja projekteissa. Eritoten äänentoistosta on muodostunut yksi Lassin bravuureista, ja äänipöydät ovat paikasta riippumatta hetkessä valmiit keikkaa varten aina, kun sitä tarvitaan.


Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä Kirjavissa on parasta?

Tanssin ja ihanan porukan lisäksi jatkuvuus. Harvoin mitään tehdään kertaluontoisesti tai sitten asiat johtavat ryhmää eteenpäin, miusta tavoitteellisen jatkuvuuden pilarina seistä napottaa yhteinen sitoutuneisuus!

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Meillä on vaa hyviä ja hiton hyviä koreografioita! xD Ei oo helppo valita, kun miusta kaikki on mielenkiintoisia tanssia ja esittää.

Silti maininta Siirtolaisille! Ollaan tanssittu kuluneen kesän aikana siirtolaisia yhdessä Kimurantin kanssa ja koreografia on päässyt aivan uuteen lentoon, 8 kpl jätkiä ja parikymmentä tyttöä lavalla takaa vilskettä ja virnettä hyvän teoksen parissa.

Hauskin leirimuistosi?

Hauskoja leirimuistoja on kai paljonkin, miulle hieno muisto kuuluu Merenlahdelle kevääseen kun tehtiin Onnia. Ryskäsin silloin reeneihin junalla Pietarista, vissiin aina naama ihan nutturalla, harmistuneena kun joutui jättämään jännittävän vaihtarielämän viikonlopuksi. Viimeistään lauantaina tanhufiilis valtasi kehon ja oli vaan niin hienoa reenata ja tehdä Matin johdolla uusia juttuja! Sunnuntain tietämissä reenit loppui, kamat kassiin, leima passiin ja pää pyörällä kohti itää, mie vaihdoin jälleen universumia.


Konserttiin on enää kaksi viikkoa, vähiin käy ennen kuin loppuu! Uusi Viikon Kirjava jälleen ensi perjantaina! 

Viikon Kirjava: Elli

Bussin pyörät rullaavat Valtatie 13:sta, kun Elli hurauttaa Kirjavien treeneihin. Hän asustelee Jyväskylässä, joka on tällä hetkellä ulkkari-Kirjavien pohjoisin sijainti. Onneksi matka ei ole pitkä, ja saamme nauttia Ellin mukavasta seurasta mahdollisimman usein treeni- ja keikkaviikonloppuisin!

Ellinoora (meille kuitenkin aina Elli) on aloittanut tanssijan uransa alle kouluikäisten ryhmässä Lönnrotin koululla vuonna -95 Merjan ohjauksessa. Kirjaviin hän kuitenkin siirtyi vuoden kuluttua kouluiän saavutettuaan, ja siitä lähtien Elli saapui aina treeneihin Petrus-veljen kanssa. Elli ja Petrus olivatkin pienenä varsin tiivis kaksikko, joista napakka Elli piti välillä haaveiluun taipuvaisen isoveljensäkin asioista huolta. Nykyään he ovat eläneet arkeaan jo vuosia eri kaupungeissa, mutta pikkusiskon huolenpito säilyy.

Tanssin saralla Elli on kehittynyt huimin harppauksin lähivuosien aikana. Lapsena Elli oli välillä hyvinkin kipakka, mutta kulmien hiouduttua hänestä on vuosien varrella kehkeytynyt tasainen ja huomaavainen tanssipari, joka omaa hyvän pari- ja ryhmäkontaktin ja pehmeän tanssityylin. On hienoa seurata Elliä hänen heittäytyessään tanssin pyörteisiin, mistä Onni on mainio esimerkki. Moni ei varmaan tiedäkään, että osa Onnin inspiraatiosta on peräisin Ellin taiteellisuudesta ja piirustusharrastuksesta. Koreografian liikkeissä näkyy Ellin hulluttelun tuomia mausteita ja myös lavalla seikkaileva mysteerinen taideteos on hänen maalaamansa. Ilman tätä taiteilijan pääroolissa hurmaavaa neitokaista emme varmaan edes pystyisi esittämään koko teosta.

Elli johtaa joukkoa Onnissa

Elli on koulutukseltaan sekä Lappeenrannan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistunut  artesaani-kiviseppä että Jyväskylässä maalarin ammattitutkinnon suorittanut pintakäsittelyn ammattilainen. Oli sitten kyseessä korujen valmistus tai pintaremontti, Elli hoitaa homman takuulla kotiin. Hän myös maalaa mielellään vapaa-ajallaan ja tykkää myös lukemisesta. Luovuutta tältä naiselta löytyy luonnollisesti roppakaupalla!

Kasvissyöjänä Elli kokee välillä kovia meidän ulkomaan edustusreissuilla, sillä festivaalin järjestäjät eivät aina ole ihan tuttuja kyseisen ruokavalion kanssa. Sopivaa ruokaa kuitenkin aina metsästetään yhdessä! Samaisilla reissuilla Ellistä kehkeytyy myös todellinen shoppailukaveri, joka tekee persoonallisia löytöjä ja uskaltaa kokeilla erilaisia tyylejä. Meikkaajana Elli on todellinen guru, joka osaa korostaa kauniisti tummia piirteitään. Jos jonkun silmät näkyvät raskaasti valaistulla lavalla niin ne ovat Ellin!


Luonteeltaan Elli on herkkä ja sydämellinen, mutta myös pippurisuutta löytyy. Tätä naista sitkeämpää sissiä saa hakea. Hän on todistanut luonteenlujuutensa useaan otteeseen, eikä hän luovuta vaikeassakaan paikassa. Vaikka Elli on usein kovin vaatimaton eikä hän pidä itsestään suuremmin meteliä, on hän kuitenkin aina tanssissa ja siihen liittyvissä jutuissa mukana koko sydämellä. Elli nauttii ajan viettämisestä Kirjava-perheen kanssa - oli sitten kyseessä talkoot tai leirit. Häntä voisikin kuvailla Kirjavien omaksi halinalleksi. Elliltä saa halauksen aina, kun tavataan tai erotaan, ja joskus myös ilman sen suurempaa syytä. Hän, jos joku, muistaa aina kysyä muiden kuulumisia treeneihin saapuessaan.

Hassuttelua Meksikossa

Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä on parasta Kirjavissa?

Parasta on yhteisöllisyys. Se tunne, että kuuluu johonkin, tietää että näihin ihmisiin voi luottaa 110-prosenttisesti.

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Lempikoreografioita miulle on ehdottomasti Nostatus, siinä on aina niin hyvä fiilis ja sitä on ihana tanssia aina uudestaan. Toisena miulla on Onni, sen tekeminen oli miulle kunnon haaste ja siinä kehityin esiintyjänä todella paljon, nykyisin sitä tanssii todella mielellään.

Hauskin leirimuistosi?

Vaikea valita yhtä yksittäistä, mutta sanoisin että kaikki meidän yhteiset illalliset, kun kaikki rauhoittuu ja on aikaa vaan istua ja jutella.

Viikon Kirjava jälleen ensi perjantaina!

Viikon Kirjava: Suvi

Jos joku osaa muuttamisen jalon taidon ja tavaroiden pakkaamisen laatikoihin, niin se on Suvi. Opiskeluaikanaan Jyväskylän ja Lappeenrannan väliä kahdesti vuodessa muuttanut Suvi on kuitenkin opinnoissaan jo niin loppusuoralla, että viimeisin paluumuutto Lappeenrantaan on toivottavasti viimeinen piiiiiitkään aikaan. Yhteinen koti Lassin kanssa on löytynyt kodikkaasta vuokraomakotitalosta, joka todennäköisesti kutsuu Kirjavia illanistujaisiin, ompelu- ja askartelutalkoisiin ja strategisiin suunnittelupalavereihin kerta toisensa jälkeen tästä eteenpäin.

Suvi aloitti Kirjavissa syksyllä ‘99 siskonsa Marjan kera. Onnistuneen tanssiuran käynnistämisen jälkeen lukio-ikäinen Suvi aloitti myös ohjaajauransa. Sonjan ja Emmin kanssa luotsattu Kuiskaus jopa ylsi lasten luokitteluissa kultasarjaan Suvin tekemällä koreografialla! Muutettuaan takaisin Lappeenrantaan Suvi on ottanut vastuuta Rajan Nuorten johtokunnassa uutena sihteerinä, ja uuden toimintakauden alettua hän tanssittaa alle kouluikäisten ryhmän ohella myös muita harrastajia tuoreena FolkJam-emäntänä. Kirjavien toiminnassa Suvista on kehkeytynyt todellinen some-osaaja, jonka kynästä meidän monet blogipostaukset, Facebook- ja Instagram-päivitykset syntyvät.

Kirjavat kylässä Suvilla ja Lassilla!

Jo alusta lähtien oli selvää, että Suvi on syntynyt tanssimaan ja tarkoitettu lavalle - hänestä näkee, kuinka hän nauttii tanssimisesta. Monipuolisuus ja täysillä tekeminen on Suvin tanssille tunnusomaista. Hän oppii tanssin kuin tanssin nopeasti ja myös muistaa ne pitkään. Vahvan koreografian hahmottamiskykynsä myötä Suvi on omiaan paikkaamaan miehistövajausta keikoilla: oli kyseessä sitten pojan tai tytön paikka, tuo kuvio tai tämä kuvio, uuden paikan tanssiminen päivän varoitusajallakaan ei ole tälle tytölle ongelma. Suvi osaa myös viedä, lähes yhtä hyvin kuin Kirjavien pojat.

Tanssin ulkopuolella Suvi on todella tehokas tapaus! Hän on ennättänyt opiskella Jyväskylässä itselleen nopeasti laskien jo puolisen tusinaa pätevyyttä siinä ajassa, jossa toiset opiskelevat yhden, ja ennättipä hän opiskelujen tiimellyksessä jopa vaihtoon Itävaltaan. Hän valmistuu pian erityisopettajaksi varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Näiden lisäksi Suvi on suorittanut luokanopettajan opinnot musiikkiin erikoistuen, joten hän voisi toimia myös vaikka musiikkiluokan opettajana.




Suvi on taitava tekemään mitä upeampia kampauksia ja omaa hyvän ja persoonallisen tyylisilmän. Hän onkin ryhmämme kirpputorikuningatar, jonka edullisia löytöjä saa aina tietyin väliajoin ihastella (ja kadehtia). Onneksemme Suvi päästää joskus meidät penkomaan omaa kirpputorikasaansa ennen kuin se ehtii kirpparille, ja voi kuinka sieltä tekee löytöjä!

Luonteeltaan Suvi on huomaavainen, joustava ja lämmin ihminen. Suvi on äärimmäisen musikaalinen, ja hallitsee nykyään lähes kaikki klassisen orkesterin soittimet. Vapaa-ajallaan hän tykkää väkertää erilaisia käsitöitä ja viettää aikaa kaikenlaisen urheilun merkeissä. Ulkoilmaihmisenä Lassi on löytänyt Suvista hyvän parin, Kirjavien perustuslaista huolimatta ;)

Koreassa riitti edustusvauhtia!

Tytöt eläytyy Dia de Muertos-meininkiin Meksikossa

Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä on parasta Kirjavissa?

Parasta on saada jakaa oma intohimo ja tanssinpalo rakkaitten ihmisten kanssa! Kirjavat on miulle tärkeitä ystäviä, tanssia ja hikeä, ihanaa ruokaseuraa, huippuja bilekavereita, yhteisiä muistoja, hengähdyspaikka ja turvaverkko. Sit tietysti tanssi, mie niin tykkään siitä! Kirjavissa tanssimisessa on ihanaa sellanen tekemisen meininki ja nimenomaan siitä yhdessä oppimisesta nauttiminen.

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Tää on niin vaikee kysymys! Miusta tää vaihtelee ajoittain paljon. Toisaalta Nostatus on miun kestosuosikki, energialataus lavalla on vaan niin huikeeta! Tykkään myös WiipurinRinkelistä ja Onnista, ne molemmat vaativat latautumista ja toisenlaiseen maailmaan heittäytymistä. Noissa kaikissa kolmessa on myös ihanasti yhteisöllistä fiilistä! Tällä hetkellä kuitenkin Kohti puhuttelee miuta paljon, ja siks se on ehkä tän hetken lemppari. Mie olin vaihdon takia poissa osan tekovaiheesta, niin ehkä miulla siksikin on jokin prosessi vielä käynnissä sen kanssa. Miusta jokainen tanssikerta syventää omaa kokemusta teoksesta ja herättää paljon ajatuksia.

Hauskin leirimuistosi?

No tää ensimmäisenä mieleen juolahtava ei oo ihan suoraan leiriltä, mutta hauska muisto silti! Etelä-Koreassa kun majoituttiin yksi yö kaikki samassa nuorisohostellin huoneessa pistin koko tyttöjen huoneen juoksemaan keskellä yötä pitkin hostellin käytäviä. Emmi poistui mein huoneesta, ja mie unenpöpperössä luulin, että Emmin verensokerit on matalalla ja hän on “iha sekasin”! Pienen paniikin ja käytävillä juoksentelun jälkeen ilmeni, et Emmi oli mennyt käytävän päässä olevaan vessan, ettei muut ois heränny. Eipä herätty, ei! :D

Omilta leireiltä hauskoja ja ihania muistoja on lukemattomia,etenkin mein ihanat jouluateriat on kyllä ikimuistoisia. Hauskoja muistoja on Kotalahden leirikeskukselta, mieleen on jäänyt esimerkiksi se kun treenattiin yks leiri laukkapolkkaa Markan possun tahtiin, tai kun ollaan teini-ikäisinä katsottu auringonnousua yhdessä valvotun yön jälkeen rantalaiturilla.


Viikon Kirjava-sarja jatkuu jälleen ensi perjantaina!
Psst... Juhlakonserttiin on enää kuukausi, muista varata lippusi sähköpostitse kirjavat(at)gmail.com!

Viikon Kirjava: Petrus

Tänään pääsemme esittelemään oikean merimiehen, joka seilailee ympäri maailman vesiä - niin opintojensa puolesta kuin Kirjavienkin kanssa. Viilipyttymme Petrus on hillitystä olemuksestaan huolimatta erittäin huumorintajuinen jätkä, jolta irtoaa hyviä juttuja ja mielenkiintoisia pohdintoja. Kunnon seilorin tapaan hän on joskus hitusen mysteerimies, jonka menoista ja tuloista ei aina tiedä, mutta aina hän on paikalla, kun pitää.


Petrus on yksi niistä alkuperäisistä Kirjavista, jotka ovat tulleet mukaan tanhutoimintaan jo ihan pieninä. Hän päätyi pikkusiskonsa Ellin kanssa Kirjaviin ns. sukurasitteesta, sillä myös heidän kaksi isoveljeään harrastivat kansantanssia vanhempien tanssijoiden ryhmässä, Karusellissa. Veljien lopetettua tanssihommat jo vuosia sitten, Petrus jatkaa yhä tanhun pyörteissä siskonsa kera ja onkin kehittynyt oikeaksi parkettien partaveitseksi.

Istun kiven päällä mä, istun kiven päällä...

Meidän Pietu on taitava tanssija, joka tietää tarkkaan eri askeleet ja oppii uudet tanssit nopeasti. Treeneissä Petrus onkin se, jolta Leksa, Lassi ja Jussi katsovat uuden koreografian askeleet ja vuorot oman muistin pettäessä. Petrus on erityisen hyvä tansseissa, jotka vaativat sitkeää ja pehmeää liikekieltä, mutta osaa myös repäistä uskomattomia maanitussooloja. Hän on todellinen kyykkyripaskan ja huimien hyppyjen mestari - harva onnistuu ponnistamaan yhtä korkealle!

Tanssiparina Petrus on luonteensa mukaisesti kohtelias ja toiset huomioiva. Hänellä on aina kärsivällisyyttä ottaa huomioon muiden oppimistyyli. Hän ei koskaan vie tyttöjä raa’alla voimalla, vaan kuuntelee pariaan ja ohjaa aina osaavasti ja pehmeästi. Treeneissä Petrus keskittyy olennaiseen eikä ole koskaan suuna päänä ja kyselemässä.

Pietu on asunut ja opiskellut Kotkassa jo useamman vuoden, ja pian sinne muutettuaan hän sukelsi sujuvasti mukaan opiskelijajärjestöjen toimintaan. Pienen kiertotien kautta Kotkasta löytyi myös innostus merellä työskentelyyn, ja Petrus on nykyään matkalla valmistumassa merenkulkualan insinööriksi. Lappeenrantaan hän saapuu aina viikonloppuharjoituksien ja keikkojen koittaessa, ja taittaa matkan Kymenlaaksosta Etelä-Karjalaan usein bussin kyydissä.

Pojat ansaitulla tauolla Perussa

Kirjavien vanhin tanssija Petrus on luonteeltaan mukautuva, ystävällinen ja rauhallinen. Jo pienestä pitäen hänellä on ollut silmää yksityiskohdille, ja haaveiluun taipuvaisena mm. kotimatkat pienenä koululaisena venähtivät usein tuntien mittaisiksi, kaikenlaisen mielenkiintoisen viedessä Petruksen huomion ja täten viivästyttäen kulkua. Tämän miehen ruoassa ei voi koskaan olla liikaa valkosipulia, ja erityisesti opiskeluaikoina Petrus löysi lautapelien viihdyttävän maailman. Myös musiikki on Petrukselle tärkeää, ja hänet voikin usein löytää hyräilemässä hiljaa jonkin lempikappaleensa melodiaa.


Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä on parasta Kirjavissa?

Saat olla ihan oma itsesi, ja jos ärsyttää/itketyttää, siellä saat tukea sitä tarvittaessa. Jokainen ryhmäläinen on samalla saanut pienen palan toisesta, ja myös löytänyt itelleen paikan siinä isossa “piirissä”.

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Lempikoreografiaa kun alkaa mietimään, ei suoranaisesti pysty sanomaan yhtä monien joukosta, kun ajatellaan kuinka erilainen jokainen koreografia on toisistaan. Monista esityksestä löytyy itelle jotain sellaista, joka tempaa mukaan, pieni alkukipinä, mistä syttyy kunnolla - on se sitten Kohdin alun erikoisuus tai perinteisiä kansantansseja (esim. Saimaanrannan valssi). Jokaisesta tanssissa on kuitenkin itse löydettävä itselleen ilo vetää se ja oli se sitten kuinka vanhaa ohjelmistoa.

Tällöin vois myös puhua, että ymmärtää pikkasen paremmin itteään ja omaa tekemistyyliään.

Hauskin leirimuistosi?

Paras leirimuisto... on varmaan kokoelma Kotalahti-muistoja, kuinka siellä on pienenä treenannut ja välillä pitänyt hauskaa. Erilaiset viestit on myös jääny mieleen positiivisesti.


Vielä on viisi Viikon Kirjavaa jäljellä, järjestyksessä seuraava esitellään tuttuun tapaan ensi perjantaina!