Heratys tapahtui maanantaina 7.30. Pojat nukkuivat hyvin koko yon, tosin puolen kuuden aikaan tyttojen huoneessa oli hieman hassakkaa. Emmi oli napparasti ajatellut lahtea kaytavaan vessaan, ettei herattaisi muita. Tietenkin kaikki herasivat siihen ja luulivat Emmin saaneen shokin. Suvi ampaisi liikkeelle huutaen "Emmi on iha sekasi" ja juoksi Emmin peraan merjan seuratessa perasta. Outi oli etsinyt piikin silla valin ja valmistautui pistamaan. No kaikki paattyi hyvin, kun Merja loyti Emmin vessasta kaikessa rauhassa...
Koska majoituspaikassamme Youth Hostellilla ei ollut hyvaa aamupalaa (riisia ja kasviksia), niin lahdimme etsimaan aamupalapaikkaa hostellin lahistolta. Hetken harhailtuamme menimme johonkin hotelliin, mihin suurin osa tytoista ja Leksa jai. Suvi, Salla ja loput pojat lahtivat etsimaan muuta ruokaa. Loysimmekin kivan pikkupaikan, jossa soimme taytetyt voileivat, yogurtit seka kahvit. Aamujumppa jyrkkaa ylamakea hostellille odottelemaan linja-autoa. Linja-auton tultua Rupesimme Itavaltalaisten kanssa tuumailemaan kuinka mahdumme kaikki sisaan bussiin koska bussikuskilla oli jo omia tavaroitaan ruumassa todella paljon.
Lopulta onnistuimme ahtautumaan sisaan vaikka monta laukkua oli koytetty turvavoihin kaytavalle seka joitakin laukkuja oli penkeilla.
Matkalla koimme korealaisen insinooritaidon ihmeen. Suurin osa nakemistamme taloista oli yhteen muottiin rakennettuja kerrostaloja, jotka oli erittain pienelle alueelle rakenettuna toisiinsa kiinni. Talot olivat numeroitu suurilla numeroilla joista paattelimme, etta ne ovat opiskelija-asuntoloita.
Paastyamme Cheonaniin jaimme syomaan Korealaiseen ravintolaan, tosin kalaruokien ja voimakkaan kalanhajun takia Laura vietiin toiseen ravintolaan syomaan, jonne meni lopulta myos vegetaristimme (koska ravintolassa oli tarjolla vain liharuokia. Aluksi oli jannaa syoda istualtaan tyyny pyllyn alla elokuvien tyyliin.
Ruoka aluksi oli vahan epamaaraisen nakoista, mutta hieman totutellen ruoka osoittautui aivan loistavaksi, ainakin jatkien mielesta. Jussi ja kitaristimme Ilkka huomasivat polviensa jaykkyyden, koska risti-istunta (elokuvien tyyliin) osoittautui mahdottomaksi. No voi sita jalat suorana tai polvillaankin syoda.
Kaiken kaikkiaan puikoilla syominen alkoi sujua koko porukalta Reissumies-mainoksen tyyliin: "No, oliko sulla nalka vai ei?" Olihan haarukoita tarjolla, mutta ne olivat heikoille, hehheeeee.
No, lopulta paasimme hotellille pudotettuamme Itavaltalaiset omalle hotellilleen. Rakennus oli hieno ja tyylikas kaikista huono hotelli-manauksistamme huolimatta. Ennen huoneisiin paasya oli edessa hurja vaanto. Ensiksi Mukanamme Soulista tullut mitaan puhumaton tytto osoittautui oppaaksemme eika han oikein osannut englantia. Tytto, jota aloimme kutsua "Kisuksi", ei ollut hommiensa tasalla ja hanesta naki etta han on ensikertaa oppaana. Han koko ajan toisteli etta toimimattomat asiat olisivat hanen vikansa vaikka Merja vakuutteli ettei asia ole nain (sehan oli jarjestajien ja Kisun esimiesten moka). Aasialaisen kasvojen menetyksen mukaan vahan pelkasimme etta seuraavana paivana joku on hypannyt alas parvekkeelta. Olimme laittaneet sahkopostia ennen matkaa jarjestajille, etta tarvitsemme kahden hengen huoneet. Eihan niita ollut, vaan oli 3-5 hengen huoneet. Kovan ja pitkan vaannon viittoma/elekieli/englannin avulla merja sai meille vaatimamme huoneet. Emme kuitenkaan paasseet kahden hengen huoneisiin, vaan huoneet olivat kahden makuuhuoneen asuntoja. Pariskunnat saivat omat huoneet, ja pojat ( Pietu ja Jussi) majoittuivat pariskunta Anttila/Pyysing (tai Pyysing-Anttila, ihan mite haluaa) kanssa.
Huoneiden makuutiloissa ei ollut kuin yksi sanky kun piti olla kaksi. Pietu sai oman sangyn ja muut nukkuivat korealaiseen tyyliin monta paksua peittoa patjoinaan. Kuulemma ne toimivat ja Jussi testasi sohvaa joka tosin ei osoittautunut hyvaksi vaihtoehdoksi.
Illalla pidimme harjoitukset hotellin kaytavalla vaikka se ei kuulemma ollut sallittua. Eipa kukaan muu sitten harjoitellutkaan meidan jalkeen. Siirryimmekin hotellin kokoustiloihin reenaamaan. Merjan ollessa tyytyvainen suoritukseemme, lopetimme hieman vasyneina ja todella hikisina. Totesimme etta Trio NoPanic! toimii aivan loistavasti ja he ovat loistavasti sovittaneet kappaleet.
Reenien jalkeen viela soimme jotain mita kukakin oli ostanut. Pietun ja Jussin nuudelit olivat kylla todella mahtavaa ruokaa takalaisen maustemeinigin takia (ei siis voi edes verrata Suomessa myytyihin) ja muut soivat kai patonkia tai jotain, hah.
Illallisen jalkeen kukin vetaytyi keraamaan voimia seuraavan paivan koitokseen, joka sitten osoittaui todellakin KOITOKSEKSI..... jatkuu ensi numerossa.
Ja taman ruuneperin tuotoksen tarjoili Pietu ja Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!