Lappu silmälasien linssin päällä, vaaleat saparot, vaaleansininen ruutumekko ja päättäväinen katse. Vaikka lappu ja saparot ovat saaneet lähteä, ei ole meidän Emmi liikaa lapsuusajoista muuttunut. Silmälasit löytyy vieläkin, tukka on yhä vaalea, päälle valikoituu toistuvasti sinistä, ja päättäväisempää naista saa hakea. Emmi elää ihailtavasti aina täysillä - kaikki tai ei mitään!
Emmi aloitti tanhuhommat lähes heti sen jälkeen kun oppi kävelemään, rakkaan isosiskonsa ja idolinsa Annin kanssa. Televisiossa nähty kansallispukuinen tyttö oli vakuuttanut Emmin, ja pian äiti kärräsi siskokset harrastuksen pariin. Kirjavissa Emmi on ollut mukana aina ryhmän perustamisesta lähtien, ja kuuluu legendaariseen Leirin päiväkodin jengiin. Tuosta porukasta löytyy myös Emmin vanhimmat ystävät, joista kaksi kolmesta yhä tanssii Kirjavissa.
“Missä me ollaan menossa?”
“Öö.. ootas… 23 tahdin alussa!”
Marjan kanssa samalla musiikkiluokalla kouluttautunut Emmi on hänkin hyvä laskemaan tahteja. Ja hyvin niitä laskeekin, taatusti kestetään tarkasti rytmissä. Laskeminen kuitenkin vaatii keskittymistä, ja hänen keskittymisilmettään on vaan pakko rakastaa - kieli kun liputtaa söpösti ulkona pään nyökytellessä rytmiin.
 |
| Emmi on aina ensimmäisenä mukana Kirjavien sisäisissä muotivillityksissä! |
Tanssijana Emmi on erittäin monipuolinen, kunnianhimoinen ja taitava. Hän panostaa tanssiin täysillä, oli sitten kyseessä treenit tai keikka. Hiki lentää, kun Emmi painaa menemään! Hän rakastaa luokitteluita ja erityisesti niihin valmistautumista - itse prosessi on hänelle tärkeä asia.
Tanssiparina Emmi on mukava ja hänen tekemisestään voi oppia paljon, sillä hän tekee töitä korkealla motivaatiolla kehittyäkseen jatkuvasti tanssijana. Lavalla Emmi antaa itsestään kaiken, ja pystyy heittämällä esittämään niin raivokasta saalistajaa kuin herkkää tunnelmoijaa.
Lappeenrannassa asuva Emmi on yksi Kirjavien paikallisia peruspilareita. Aina voi luottaa siihen, että Emmi on paikalla treenaamassa, keikkaamassa tai talkoilemassa, vaikka se vaatisi reilun parin tunnin roikkumista Intercityn ulkopuolella. Muutama vuosi sitten hän paluumuutti Helsingin opiskelupyrähdyksen jälkeen takaisin kotikonnuille ja työskentelee nykyään lastentarhanopettajana. Emmi tuleekin erittäin hyvin toimeen lasten kanssa, ja hänestä on tullut ylimpiä ystäviä Outin ja Leon pikku-Kirjavan kanssa!
 |
| Hurjan saunavastaurakan jälkeen on helppo juhlia. |
Pohjimmiltaan Emmi on todellinen hedonisti, joka arvostaa hyvää ruokaa ja juomaa. Erityisesti Emmi rakastaa herkkuja, ja on etenkin limpparien ja jäätelöiden suurkuluttaja. Vapaa-ajalla ystävien kanssa hengailu on hänelle tärkeää, ja Emmistä saakin helposti seuraa erilaisiin menoihin. Hän on suuri PMMP-fani, ja tykkää muutenkin käydä keikoilla ja laulamassa karaokea. Luonteeltaan Emmi onkin sekoitus pedanttia, täydellisyyteen pyrkivää henkilöä, joka osaa kuitenkin myös ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Lisäksi tämä avulias ja hymyilevä nainen on tosi ystävä, johon voi luottaa asiassa kuin asiassa.
Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle
Mikä Kirjavissa on parasta?
Kirjavat on miulle rakkaita ystäviä, kuin toinen perhe. Kirjaviin voin aina luottaa ja tukeutua, kun apua kaipailen. Mahtavaa Kirjavissa on myös yhteinen tanssin palo, joka vie eteenpäin ja tarjoaa aina uusia haasteita, mahdollisuuksia itsensä ylittämiseen.
Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?
WiipurinRinkeli merkitsee miulle paljon, koska sitä tehdessä mie opin tuntemaan mummin paremmin, oikeastaan ystävystyin mummin kanssa. Nykyään ajattelen aina mummia, kun me tanssitaan Rinkeliä. Voi kai sanoa, että tanssin WR:n mummille.
Kohti on myös omalla oudolla tavallaan miulle tärkeä ja mieluinen koreografia, koska sitä tehdessä jouduin kasvamaan niin tanssijana kuin ihmisenäkin. Sen raastavan tekoprosessin aikana käsittelin asioita, jotka oli jo onnellisesti jättänyt taakseni, ja koen nyt olevani hiukan vahvempi ihminen sekä rohkeampi tanssija.
Kohti on myös omalla oudolla tavallaan miulle tärkeä ja mieluinen koreografia, koska sitä tehdessä jouduin kasvamaan niin tanssijana kuin ihmisenäkin. Sen raastavan tekoprosessin aikana käsittelin asioita, jotka oli jo onnellisesti jättänyt taakseni, ja koen nyt olevani hiukan vahvempi ihminen sekä rohkeampi tanssija.
Hauskin leirimuistosi?
Tuntuu vääryydeltä valita vain yksi, kun ihania leirimuistoja on niin paljon: juhla-ateriat, pihaleikit, keskustelut, karjalanpiirakka-iltapalat, tanssista väsyneet lihakset, auringonnousut, avantouinnit, yhdessä itkeminen, kynttilän valo ja hervottomat hepulikohtaukset. Ehkä paras muisto onkin tämän kaiken odottaminen, se kutkuttava tunne mahan pohjassa, kun tiesi, että leiri on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!