Viikon Kirjava: Lassi

Kirjavien pojista viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä esittelemme meidän monitoimimies-Lassin, joka on timanttinen yhdistelmä taiteellisuutta, äärimmäistä käytännönläheisyyttä ja urheiluhulluutta höystettynä tanssijan sydämellä. Seikkailumieltäkin tällä miehellä riittää, ja Lassi koettelee jatkuvasti omia rajojaan niin tanssisalissa kuin maastossa luonnon helmassa. Seikkailukaverina on usein matkassa mukana Jussi, ja nämä tyypit löytyvätkin vuosi toisensa jälkeen Pohjois-Norjan vuoristosta nauttimasta kevätlumista. Rauhoittumisen hetkiä Lassi puolestaan viettää Suvin kanssa yhteisessä kodissa, ainakin aina silloin, kun pihatöiltä ehtii.

Lassin tie tanhun pariin on käynyt jo varhaisina lapsuusvuosina, ja hän on myös yksi alkuperäisistä Kirjavista, joka aloitti tanssitaipaleensa vuonna 1995. Lassi päätyi Kirjaviin äitinsä ansiosta, joka hyvän ystävänsä tavoin päätti viedä lapsensa kansantanssia harrastamaan. Tämä ystävä sattui olemaan Lauran äiti, ja niin saapuivat Lassi ja Laura yhdessä harjoituksiin, jääden sille tielle. Jo alusta asti Lassi on ollut Kirjaviin erittäin sitoutunut. Hienosti jaksoi maalaispoika marhata treeneihin pitkästä matkasta läpi teini-iän, ja nykyäänkään ei ole epäilystäkään, etteikö Lassi olisi paikalla, kun tanhukello kilisee.

Aina se jaksaa hamuta Suvin laukkua!

Tanssi sujuu Lassilta kuin rasvattu. Hän on todella taitava ja motivoitunut, tanssiparina puolestaan varma, hauska ja rento. Tältä kaverilta ei kunto lopu kesken treenien, ja joskus ylimääräistä energiaa riittää taukoja myöten niin seinillä kiipeilyyn kuin miehekkääseen väliaikapainiin Jussin kanssa! Vaikka kokeilevampi tanssitaide ja lattialla kieriskely oli aikanaan mitä pahinta myrkkyä tälle jätkälle, hän nykyään jopa syttyy kaikenlaisesta uudesta ja modernista liikemateriaalista. Viime vuosien tanssillinen herääminen onkin saanut Lassin, Taipalsaaren oman Billy Elliotin, kehittymään huimin harppauksin viime vuosien aikana ja vetämään vaativia soolo-osuuksia produktioissamme.

Kohti

Lassi sai opintonsa valmiiksi viime kesänä ja työskentelee tätä nykyä koneinsinöörinä Lappeenrannassa. Opintojensa ohella Lassi ehti toimia aktiivisesti opiskelijajärjestössä ja viettää vaihtokevään Pietarissa, ja onpa hän istunut myös Rajan Nuorten johtokunnassa. Lisäksi hän vietti melkein vuoden ajan esiintyvän taiteilijan elämää, kun hän työskenteli Astan kanssa Lappeenrannan kaupunginteatterin avustajana Suuressa Humppamusikaalissa.

Töistä ja tanhusta liikenevällä vapaa-ajallaan Lassi tykkää harrastaa ulkoilmassa, oli se sitten juoksua, melontaa, maasto- tai maantiepyöräilyä, vaeltamista tai vapaalaskua. Hän on todellinen välineurheiluja, joka omistaa ties kuinka monta pyörää eri tarkoituksiin ja onneksi myös vauhdin kiihtyessä asianmukaiset suojavarusteet kypärästä lähtien. Lassin hurahtaessa yhä uusiin harrastuksiin katsoo Suvi osaa lajeista silmät pyöreinä, mutta retkeilystä on muodostunut parin yhteinen intohimo.

Luonteeltaan Lassi on luotettava, iloinen, rento ja reteä. Hän on Kirjavien lullukka, joka osaa keventää treenejä sopivalla määrällä huumoria ja häröilyä. Hänestä löytyy myös vakavampi ja syvällisempikin puoli, ja Lassi toimiikin usein ryhmän käytännön äänenä auttaen monenlaisissa ongelmissa ja projekteissa. Eritoten äänentoistosta on muodostunut yksi Lassin bravuureista, ja äänipöydät ovat paikasta riippumatta hetkessä valmiit keikkaa varten aina, kun sitä tarvitaan.


Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä Kirjavissa on parasta?

Tanssin ja ihanan porukan lisäksi jatkuvuus. Harvoin mitään tehdään kertaluontoisesti tai sitten asiat johtavat ryhmää eteenpäin, miusta tavoitteellisen jatkuvuuden pilarina seistä napottaa yhteinen sitoutuneisuus!

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Meillä on vaa hyviä ja hiton hyviä koreografioita! xD Ei oo helppo valita, kun miusta kaikki on mielenkiintoisia tanssia ja esittää.

Silti maininta Siirtolaisille! Ollaan tanssittu kuluneen kesän aikana siirtolaisia yhdessä Kimurantin kanssa ja koreografia on päässyt aivan uuteen lentoon, 8 kpl jätkiä ja parikymmentä tyttöä lavalla takaa vilskettä ja virnettä hyvän teoksen parissa.

Hauskin leirimuistosi?

Hauskoja leirimuistoja on kai paljonkin, miulle hieno muisto kuuluu Merenlahdelle kevääseen kun tehtiin Onnia. Ryskäsin silloin reeneihin junalla Pietarista, vissiin aina naama ihan nutturalla, harmistuneena kun joutui jättämään jännittävän vaihtarielämän viikonlopuksi. Viimeistään lauantaina tanhufiilis valtasi kehon ja oli vaan niin hienoa reenata ja tehdä Matin johdolla uusia juttuja! Sunnuntain tietämissä reenit loppui, kamat kassiin, leima passiin ja pää pyörällä kohti itää, mie vaihdoin jälleen universumia.


Konserttiin on enää kaksi viikkoa, vähiin käy ennen kuin loppuu! Uusi Viikon Kirjava jälleen ensi perjantaina!