.

.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Perjantai 8.10.2010 Semifinaalit

Aamu alkoi taas kerran aamupalalla, jonka jalkeen meilla oli harjoitukset semifinaaleita varten. Bandi oli yon aikana kellottanut esitys kappaleet ja niiden pohjalta paatettiin tehda muutamia muutoksia keikka kokonaisuuteen. Harjoitukset pidettiin hotellin takapihalla olevalla ulkoilmalavalla.

Lounaaksi saimme talla kertaa sampyloita ja kakkua. Soimme pikaisesti, jotta ehtisimme laittautua valmiiksi keikkapaikalle lahtoon. Keikkapaikalle paastyamme oli hirvea kiire, mutta esiintymisjarjestyksen muuttuessa koko ajan kiire havisi. Lopulta esiinnyimme ensimmaisen semifinaalin viimeisena. Keikka pakettiin kuului Ailoole ja Kontra seka Siirtokarjalainen lahtee Uudeltamaalta. Keikan jalkeen meita tultiin yllattaen haastattellemaan televisioon.

Suvin korealainen ystava Gin oli katsomassa esitystamme ja tuli moikkaamaan meita sen jalkeen. Han kulki sitten meidan mukanamme iltaan asti ja auttoi tarvittaessa tulkkaushommissa hyvalla kielipaallaan. Suvi ja Gin tapasivat Brasiliassa CIOFFin nuorten kokouksessa. Kavi ilmi, etta Ginilla ja yhteyshenkilollamme Emililla on yhteisia ystavia. Pienet on piirit, vaikka globaalisti toimitaan. Myos paikallisen CIOFF-jarjeston johtaja kavi moikkaamassa meita.

Seuraavana yllatyksena meita tultiinkin hakemaan ylimaaraiselle keikalle, vaikka alunperin emme saaneet esiintya kilpailun ulkopuolella. Ihana bussikuskimme vei meidat pienemmalle lavalle, jossa esiintyi meidan lisaksi festareihin osallistuvia paikallisia ryhmia. Aanitekniikat hoituivat alle minuutissa toisin kuin paalavalla ja kaikki toimi kuin unelma. Bandilla oli tosi hyva meno ja muutenkin tanssiminen oli kivaa, vaikka aluksi olikin hiukan epaselvaa, mita tanssittaisiin. Paadyimme tanssimaan karjalaisen tanssi sikerman, Priasan katrillin ja Kalenat kannon nokassa. Fiilis oli katossa ja monen mielesta tama oli koko festarin paras keikka.

Sen jalkeen mentiin taas syomaan paikalliseen ravintolaan. Lattialla istuminen ja puvut paalla syominen ei aluksi tuntunut hyvalta idealta, mutta kukaan ei onneksi sotkenut, silla puikoilla syominen alkaa jo luistaa. Lauran kohdalla ruokailu oli taas ongelma, silla simpukkakin on kala.

Taas oli hemmetin kova kiire esiintymaan ja puvutkin piti vaihtaa linja-autossa hirveella tohinalla.Tassa kohtaa luulimme, etta konsertti on jo alkanut.  Paalavan pakkarille paastyamme kiire loppui taas esiintymisjarjestyksen muutoksiin ja koko konsertti alkoikin vasta tunnin paasta. Keikka meni hyvin. Tanssimme Wiipurin Rinkelin karjalaiset tanssit ja Sakkijarven polkan. Esityksen jalkeen lahdimme suorin vartaloin hotellille vaihtamaan vaatteet ja hakemaan Suomi-tuliaisia uusille ystaville Garden Partyihin. Kun saavuimme sinne, annoimme hymypoika-patsaan arvoiselle bussikuskillemme lahjan. Jos Pohjois-Korea ei olisi esteena veisimme koko "VIP-limousine" bussin kuskeineen mukanamme Suomeen.

Bileet olivat taas mahtavat. Muutamat maat esittaytyivat ja opettivat omia tanssejaan. Opimme muun muassa latvialaisen kansantanssin ja itavaltalaisen kaljatanssin. Bileet loppuivat kuitenkin lyhyeen ja lahdimme bussille takaisin hotellille. Tama matka ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen, silla bussissa soi koko matkan suomalainen kansanmusiikki lahjoittamaltamme levylta. VIP-tyyliin bussissa oli kunnon amyrit ja musiikin mukaan vilkkuvat diskovalot. Matka oli mahtava. Menimme suihkun kautta sankyyn odottamaan aamupalaa.

- Elli, Emmi ja Lassi

1 kommentti:

  1. Ihanaa KIRJAVAT ihanaa! Jalka nousee, tanssi taittuu ja laulu raikaa! Pitäkää lippu korkealla loppuun asti. Kiitos myös näistä blogipäivityksistä kera kuvien, kiva seurata menoanne siellä.
    t. kotijoukot

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!