Viikon Kirjava: Marja

Puska Senior puskassa!

Kuka onkaan se Kirjava, joka on sekä huikean viisas, lähes kaikkien aineiden pätevyydet lukenut maisterisnainen, että herttainen höppänä, joka poistuu toisinaan treeneistä ilman ulkokenkiään tai farkkujaan? Kyseessä on tietysti meidän Marja, tuttavallisemmin Martsi tai Puska Senior.

Kansantanssin maailma tempaisi nuoren Marjan pyörteisiinsä syksyllä ‘99, eli muutamia vuosia Kirjavien perustamisen jälkeen. Tie Lönnrotin koulun saliin löytyi äidin ystävän suosituksesta, ja olipa Marjalla mukanaan myös pikkusiskonsa Suvi. Nämä siskokset tulivat jäädäkseen ja se, jos mikä, on ollut meille muille Kirjaville oikea onnenpotku.

Musiikkiluokalla opiskellut Marja on loistava laulaja, joka on aina valmis laulamaan stemmojen kakkosääniä. Hänen kaunis tulkintansa WiipurinRinkelin päätteeksi säväyttää kylmien väreiden kera joka ikinen kerta. Marjan pitkä musiikkiharrastustausta näkyy myös tanssissa lyömättömänä rytmitajuna ja erilaisten polkusarjojen taituruutena. Jos kellään on koskaan mitään kysyttävää jonkin koreografian musiikista, sävelkorkeuksista tai tahdeista, älä epäröi kysyä Marjalta.

Hän tietää. Aina.

Marja on Kirjavien pitkäsäärisimpiä tanssijoita - vartta löytyy huikeat 180 cm. Hän on tanssin suhteen erittäin motivoitunut perfektionisti, joka tekee parhaansa ja oppii nopeasti uutta. Lavalla Marja on aina ilmeikäs ja hymyileväinen. Muutettuaan opintojen perässä Tampereelle, tuonne tanhutapahtumien Mekkaan, hän onnistui pääsemään hienosti mukaan paikallisiin jameihin, ja on saanut nauttia tanssista myös osana arkeaan - tietty Kirjavien viikonloppupyrähdysten sun muiden ohella.

Niin, toiseksi vanhimpana Kirjavana Marja on toiminut monella tapaa polunraivaajana meille muille. Hänestä tuli ylioppilaaksi valmistuttuaan ja Tampereelle muutettuaan ensimmäinen “ulkkis”, eli ulkopaikkakunnalla asuva Kirjava. Silloin mietitytti, miten tuo lähes neljän tunnin välimatka vaikuttaisi yhteiseen toimintaamme, mutta Marja osoitti meille kaikille, ettei homman tarvitse siihen kaatua. Yhteys säilyi myös Prahassa vietetyn vaihto-oppilaskevään ajan, mikä osaltaan kannusti myös muita Kirjavia vuorollaan kokeilemaan siipiään ulkomailla.

Valmistumisensa jälkeen Marja asettui poikaystävänsä kanssa Tampereelle kokkailemaan ja kasvattamaan pientä parvekepuutarhaa, mutta saapuu sieltä aina tanhutapahtumiin Lappeenrantaan ja milloin mihinkin. Päivätyössään opettajana hän pääsee käsittelemään suurta intohimoaan, eli historiaa. Myös Kirjavat ja Kimurantti ovat saaneet nauttia Marjan kattavista tiedonjyvistä ulkomaanmatkoilla, joihin hän valmistautuu aina perehtymällä kohdemaan historiaan ja kulttuuriin.

Pöydän ääressä Etelä-Koreassa, kimchiiiii

Ihmisenä Marja on herttainen, lämmin ja hauska ystävä, jonka kanssa on mukava jutella. Helposti höynäytettävän naisen parhaita puolia ovat ehdottomasti positiivisuus, hyvä huumorintaju sekä iloinen elämänasenne. Minkälaisia maallisia vastoinkäymisiä elämä ikinä eteen heittääkään, hän onnistuu jotenkin aina selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta, kuten kissa tippuu jaloilleen. Kuinka moni voi sanoa löytäneensä yösijan kaukaisen puolitutun luota, kun on väsyneenä hypännyt päivän viimeiseen (väärään) junaan, nukahtanut ja puhelinsoittoon herättyään jää iltamyöhällä pois Kiteen rautatieasemalla, kun päämääränä oli alunperin Tampere…?

Kolme Kiperää Kysymystä Kirjavalle

Mikä Kirjavissa on parasta?

Kirjavissa on parasta aika monikin asia: yhdessä oleminen ja tekeminen, höntsääminen ja hölmöily! Tehdään kansantanssia tosissamme, muttei ryppyotsaisesti. Parasta Kirjavissa on kaikki ihanat ystävät ja se, että tunnetaan toisemme jo niin hyvin. Hienoa on myös uuden oppiminen ja itsensä voittaminen, sekä tietysti mahtavat yhteiset matkat ja kokemukset.

Lempikoreografiasi Kirjavien ohjelmistosta?

Mie tykkään niin monista meidän tansseista! Ekana kuitenki on mielessä WiipurinRinkeli, se on on niin hieno teos ja kertoo kauniin tarinan Suomen historiasta. Tunnelmaltaan on hieno eläytyä ja sodanaikaiset iskelmät ovat hienoa tanssimusiikkia. Rinkelin lisäksi myös Onni on omalla lempparilistalla, sillä sitä tanssiessa saa todella haastaa itsensä ja liikekieli on erilaista kuin muissa teoksissamme. Pidän kovasti Onnin uniikeista kappaleista ja salaperäisestä tunnelmasta. Yksi kestosuosikkini on myös Priäzän katrillin, jota tanssiessa hiki virtaa! Erityisen hienoa sitä oli tanssia Perun kuuman auringon alla!

Hauskin leirimuistosi?

Leirimuistoja on niin paljon! Yksi hienoimmista on auringonnousun katselu Kotalahdessa laiturilla yön saunomisen, juttelun ja valvomisen jälkeen. Hauskoja muistoja leireiltä on kaikenlaiset leikit, ulkona lipunryöstö tai sokkelohippa, sisällä kaikki mahdolliset peppu-peppu-laput, mafiat ja muut. Jouluateriat ja niiden ihanat ruoat on myös parhaita muistoja Merenlahdelta.

Uusi Viikon Kirjava esittelyssä jälleen ensi perjantaina!